perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kaiken alku ja juuri

Kuvataiteen lukiodiplomin tekeminen on minulle suuri itseni ylitys: olen jo vuosia ollut todella epävarma piirtämisestäni ja muusta luovuuteen liittyvistä asioista, vaikka ne ovat sitä mitä olen aina rakastanut. Nyt, viimeisenä lukiovuotenani, päätin vihdoinkin uskaltaa ja toteuttaa koko lukioaikaisen haaveeni.

Aiheen valinta
Pian sen jälkeen, kun päätin lukiodiplomin suorittaa, istuin kuvaamataidon luokassa edessäni nippu monisteita. Jo ensimmäisen monistekahlauksen jälkeen olin aiheestani varma: tehtävä 2, Eläin symbolina. Lähes kaikki aiheet olivat erittäin mielenkiintoisia, toiset ehkä helpommin toteutettavissakin, mutta eläimet ovat minulle SE juttu. Aihetta ei tarvinnut sen enempää pohtia.

Tiedonhankintaa ja tutkimusta
Aina aloittaessani esimerkiksi esseetä tai tutkielmaa, käytän apunani ajatuskarttaa. Näin ollen ajatuskartta oli mukanani myös tehtävän tutkielmaosuuden rakenteen hahmottamisessa:


Historiasta kiinnostuneelle on helppo lähteä tutustumaan eläinsymbolikkaan taiteessa eri aikakausina, kääntäen pään vain kauas kauas menneisyyteen.
Kalliomaalaukset ovat varmasti meille kaikille tuttu termi. Kalliomaalauksissa kuvattiin usein juuri eläimiä: saaliseläimiä laumoissa pakenemassa heitä metsästävää ihmisjoukkoa.
Eläinsymboliikka on ollut aktiivisessa käytössä myös muinaisessa Egyptissä sekä Antiikin maailmassa. Muinaisessa Egyptissä jumalilla oli usein eläinten kasvot. Tämän lisäksi Antiikin ajan minolaisessa kulttuurissa palvottiin itse eläintä: härkää.
Vasemmalta: muinaisegyptiläinen haukkajumala Horus, roomalainen Romuksen ja Remuluksen susiemo,
egyptiläinen jumala Anubis.

Nykyäänkin eri kulttuureissa palvotaan ja kunnioitetaan eläimiä: intialaisessa kulttuurissa lehmä on pyhä, egyptiläinen kulttuuri on kuuluisa kissojen palvomisesta.
Palvonnan kohteen lisäksi eläimiä käytetään myös eri kulttuurien tunnusmerkkeinä: Suomea vaakunassa esiintyy leijona, Yhdysvaltojen vaakunassa kotka. Leijonaa pidetään yleisesti kuningasta kuvaavana, rehellisenä, uljaana ja rohkeana eläimenä. Leijona itsessään on varteenotettava vallan ja voiman symboli, joka sopii hyvin Suomen vaakunaan. (Suomalaiset ovat tunnetusti rehellistä ja suorastaan uhkarohkeaa kansaa.) Kotkaa pidetään uskollisuuden symbolina, tarkkana ja viisaana sekä tasapainoisena (vakaana). Myös kotka on vaikuttava vallan ja voiman symboli.
Muut kuvat internetistä, paitsi vasen alareuna: tatuointi/kuva minun tekemiäni.
Eläimet symbolina visuaalisessa mediassa/mainonnassa. RedBull -härkä kuvastaa
voimaa, jollaista asiakkaan tulisi saada energiajuomasta.
Eläin on siis symboloinut taiteessa jo esihistoriasta saakka. Meidän kulttuurissamme taiteessa esiintyvät eläimet ovat kuitenkin tulleet tunnetuksi tarinoissa ja saduissa, sekä niiden kautta elokuvissa, tv-sarjoissa sekä sarjakuvissa.  Edellämainituissa hyödynnetään yleensä eläinten stereotypioita: susi kuvataan julmana, kettu viekkaana ja ovelana, kilpikonna hitaana, jänis nopeana ja elefantti kömpelönä. Uskon, että tällä on suurempi merkitys mielipiteisiimme eläimistä, kuin mitä luulemmekaan.


Paul Gustave Dorén (1832-1883) Red Riding Hood -teosten teema on tuttu myös nykyaikana: Punahilkka tarinassa iso ja paha susi syö Punahilkan mummon, jonka lopuksi pelastaa urhea metsästäjä. Susi on symboloinut antiikin ajoista asti hiipivää vaaraa. Se liitetään automaattisesti pahaan, joka ei auta oikean ja elävän suden ennakkoluuloihin lainkaan positiivisesti.

Itse Teos

Erittäin suuren itsekriittisyyteni vuoksi minulla meni ikuisuus aloittaa diplomi-työn tekeminen. Ainoa helppo asia työn tekemisessä oli aiheen valinta: olen aloitteleva susiaktivisti ja muutenkin eläimiä rakastava ihminen, eli oli itsestään selvää, että työni liittyisi jotenkin susien oikeuksien puolustamiseen ja ihmisen toiminnan kyseenalaistamiseen.

Syvin ajatus
Susi on määritelty erittäin uhanalaiseksi eläimeksi Suomessa. Tästä huolimatta Suomen vähäisiä susia on alettu pienissä määrin metsästää, eikä vain ja ainoastaan alueilta, joissa niitä on runsaasti. Tämän lisäksi surman suuhun on joutunut myös pannoitettuja susia, jotka olisivat voineet olla alfasusia: lauman johtajien menehtyessä muu lauma voi hajota/mennä sekaisin, jolloin metsästys vaikeutuu. Tämä taas johtaa susien liikkumiseen ihmisasutuksen lähettyvillä ruokaa etsien.





Siinä samalla missä työni tarkoitus on herättää ihmisiä näkemään asia myös susien näkökulmasta, kyseenalaistaa se luonnon todellisen huippupedon: ihmisen.



Käytetyt tekniikat
Olen aina halunnut opetella maalaamaan niin vesiväreillä kuin akryylimaaleillakin, mutta en lähtenyt harjoittelemaan sitä samalla tehdessäni tätä työtä. Tekniikaksi valitsin jo heti alussa minulle tutuimmat ja mukavimmat välineet: lyijykynät ja tussit. Jotta haastaisin itseäni, ryhdyin myös kokeilemaan vesiliukoisia värikyniä.
Värit ovat jostakin syystä olleet minulle aina haastavia: ne eivät vain ole näyttäneet silmiini kovin hyvältä. Eri asia ovat esim. tietokoneella tehdyt värikuvat. Mutta koska piirtopöytäni siirtyi paremmille taidemaille, käytin työssäni lyijykyniä, tusseja sekä normaaleja että vesiliukoisia värikyniä. Taustaan käytin vesivärejä.




Työskentelyn eteneminen alusta loppuun
Aikaisemmin jo mainitsin kuinka vaikeaa työskentelyn aloittaminen oli. Kun lopulta rohkenin työn aloittaa, työskentely eteni suhteellisen nopeasti.
Aluksi piirsin yksinkertaisen suden pään, jonka piti olla aluksi vain kokeilu. Lopuksi se kuitenkin valiutui mukaan itse työhön.
Hahmottelin kuvan lyijykynällä ja jatkoin lyijykynillä työstämistä suden pään oikealle puolelle. Sen jälkeen vahvistin kohtia tusseilla sekä tein toisen puolen ääriviivat. Lopuksi koristelin toisen puolen värikkääksi, tatuoinneista tutuilla symboleilla (hämähäkin seitti, sugarskull -silmänympärykset). Lopuksi lisäsin toisen silmän sisään yksinkertaisen rauhanmerkin.
Työni toiseessa vaiheessa aloin työstämään ideaa ihmisen kasvojen merkittävimmistä asioista: silmistä. Tein silmien kokonaisuuden samalla tyylillä: toisen puolen realistisemmaksi lyijykynä-tussi -kuvaksi ja toisen puolen tusseilla ja värikynillä. Silmien sisälle sijoitin kahden pienen, ihmisten uhreiksi usein joutuvien eläinten siluetit.
Kolmas vaihe oli ehdottomasti haasteellisin. En ole tainnut koskaan piirtää koiria/susia, joten karvojen kanssa tuli enemmän kuin ongelmia. Kokonaisuuden tein jälleen samalla tekniikalla: toinen puoli työstä lyijykynällä ja tusseilla, toinen tusseilla ja värikynillä (vesiliukoisilla).






Neljäntenä vaiheena oli yhdistää työ kokonaisuudeksi taustalla. Olen koko elämäni ollut vannoutunut mustien kehyksien käyttäjä, ja samaista meinasin tähänkin aluksi. Mutta koska olin jo päättänyt haastaa itseni värein, taustan väriksi valiutui sininen: yksi lempi väreistäni, joka on samalla vapauden väri. Ja vapaushan on työssäni se suuri ydin.

Maalasin taustan vesiväreillä siniseksi jättäen reunat maalaamatta. Tällä tavoin sain jätettyä ihan kehyskehystäkin. Taustan kuivumisen jälkeen leikkasin reiät itse piirrustuksille ja kiinnitin kuvat taustaan. Tämän jälkeen seurasi jonkun aikaa tuskallista tuijottamista: jotain puuttui.

Pitkän pohdiskelun ja vaihtoehtojen pyörittämisen jälkeen yksi idea kolahti: taustalle tekstejä David Guettan kappaleesta She Wolf (Falling To Pieces). Kappale paitsi kertoo (todennäköisesti kuitenkin kuvainnollisesti) sudesta/susista, on se myös yksi ehdottomista lempikappaleistani.

Itsearviointi
Olen suhteellisen tyytyväinen kokonaisvaltaiseen ideaan, mutta itse toteutus oli minulle vaikeaa. Lyijykynien kanssa toimiminen on minulle tutuinta, mutta värikynät tuntuivat valuvan sormistani koko ajan eikä jälki tullutkaan miten vain ajattelin. (Vaikka kyniä testailinkin reilulla kädellä miljooniin tuhlattuihin papereihin.)
Lopputulokseen jäi mielestäni aika reilusti valkoista, mutta toisaalta se tuo selvemmin esille teoksen vastakkainasettelun. Ja yksinkertaisesti: pidän valkoisesta.
Taustan toteutus tässä järjestyksessä (teksti jälkeen reikien leikkauksen) ei todellakaan ollut esteettisin vaihtoehto. Sanat ovat erikokoisia ja välillä kierossa. Mutta kun hommaa kattoo kokonaisuutena, kyllä se vain näyttää omalta tekemältäni, "hieman" tyylitellyltä kokonaisuudelta.
Jatkossa aion piirtää enemmän: "tämähän oli tälläinen vaatimaton sysäys piirrustusharrastuksen uudelleen aloittamiselle." Heh heh. Piirtämisen lisäksi maalaamisen harjoittelun aloittaminen kuumottaa kovasti, enkä malta odottaa, että minulla riittää aika!

Lähdeluettelo

Kuvat (google kuvahausta, vapaasti kopioitavia):

Dore_ridinghood.jpg (747×961)
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)